Parikymppisenä nuorena miehenä ajattelin, että haluan kuuluisaksi kasvattajaksi, joka kerää pystit ja valioita tulee solkenaan. Keski-ikäistyvänä perheenisänä en halua edes yrittää tulla sellaiseksi. Meriitit eivät ole tärkeitä. Mieluisat koirat ovat.
Tässä kuusi kohtaa, joita pidän tärkeänä jalostuksessa.
1. Jalostuskoiran tulee olla helppo. Elämä metsästyskoiran kanssa ei tarvitse olla jatkuvaa viettiensä kanssa hyrräävän hermoheikon koirahävittäjän hallitsemista. Päinvastoin. Jokaisessa tuntemassani metsästyskoirarodussa parhaat koirat ovat helppoja kavereita. Niillä on selkeä työ- ja lepomoodi. Toisin sanoen ne osaavat levätä silloin kun ollaan vapaalla ja sitten kun on työn aika, painetaan täydellä tarmolla. Ympäriinsä hössöttävä, talon tuhoava läähättäjä ei ole jalostuskoira. Sellainen koira ei osaa keskittyä, se purkaa tarmonsa jo ennen suoritusta eikä sellaisen kanssa ole mukava elää.
2. Jalostuskoiran tulee olla lahjakas. Jos metsästyskoiran ei vähällä harjoittelulla osaa metsästysmuotonsa perusasioita, koira ei ole jalostuskoira. Jos ajokoira ei luonnostaan aja, seisoja seiso, pystykorva hauku tai noutaja nouda, peli on jalostuksen osalta menetetty.
3. Jalostuskoiran tulee olla terve. Metsästyskoiran pitää näyttää ulkoisesti siltä, että se on luotu juoksemaan. Se ei saa olla liian raskas, eikä mikään ruumiinosa saa ylikorostua. Mieluummin kuiva ja pieni, kuin iso ja tukeva. Tämän toteamiseen ei tarvita näyttelyitä. Jos koiraa täytyy jatkuvasti juoksuttaa lääkärillä infektioiden tai allergian takia, koira ei ole jalostuskoira. Lonkkien ja muiden nivelten terveyteen kiinnitän huomiota, mutta fanaattinen en aio olla. Kokemus on osoittanut, että kevytrakenteinen c-lonkkainen metsästyskoira ei koskaan kärsi lonkistaan eikä lonkkien periytyminenkään näytä olevan mitenkään yksioikoista. Luonteen tulee olla miellyttävä. Luonteessa ei saa olla mitään sellaista, mikä estää sitä toimimasta 100-prosenttisesti työssään.
4. Jalostuskoiran pitää pystyä lisääntymään luonnollisesti. Uroksen pitää kyetä astumaan normaalisti, emän synnyttämään ja hoitamaan jälkikasvunsa ongelmitta. Kyky lisääntyä luonnollisesti on rodun elinvoimaisuuden merkki.
5. Metsästys ennen kaikkea. Kun metsästyskoirille alettiin aikoinaan järjestää kokeita, syynä oli se, että haluttiin saada selville koirien jalostusominaisuuksia. Nyt, jokaisessa metsästyskoiralajissa, tämä periaate näyttää polkeutuvan yhä useammin verisen kilpailun tantereelle. Pahimmillaan voittoja tavoitellaan keinolla millä hyvänsä. Se tie ei ole minun tieni. Aion kisailla koirillani sen verran, että ne näyttävät jalostusominaisuutensa. Ajokoiranartun tulee olla hyvää valiotasoa, noutajan koulutettavissa sellaiseksi. Näyttelyt antavat niin vähän lisäarvoa käyttökoirajalostukselle, että kehissä minua tuskin jatkossakaan kovin usein näkee. Jokaisen jalostuskoiran tulee tehdä työtään niin, että sen kanssa on mukava metsästää. Jos ei itse halua pentua nartustaan, miksi tekisi siitä pentuja toisillekaan.
6. Roturisteytykset ovat tervetulleita. Monta hyvää rotua on pilattu tiukoilla rotupuhtausvaatimuksilla. Kun järki lopulta voittaa ja rotuja aletaan toden teolla risteyttää, ilmoittaudun mukaan jalostuskokeiluihin. Tällä hetkellä esimerkiksi pohjoismaisissa ajokoirissa on kymmenkunta täsmälleen samaan tarkoitukseen jalostettua vähälukuista rotua, joilla on sisäsiittoisuudesta aiheutuvia terveysongelmia. Risteyttämällä, jopa rotuja kokonaan yhdistämällä, geenipohjaa saataisiin laveammaksi ja koirista terveempiä. Suurissa maailmanlaajuisissa roduissa, kuten labradoreissa, risteytysten tarvetta ei samalla tavalla ole. Gordoninsetteriin taas voisi huolettaa käyttää samasta alkujuuresta kehittyneitä muita setterirotuja.
Tässä kuusi kohtaa, joita pidän tärkeänä jalostuksessa.
1. Jalostuskoiran tulee olla helppo. Elämä metsästyskoiran kanssa ei tarvitse olla jatkuvaa viettiensä kanssa hyrräävän hermoheikon koirahävittäjän hallitsemista. Päinvastoin. Jokaisessa tuntemassani metsästyskoirarodussa parhaat koirat ovat helppoja kavereita. Niillä on selkeä työ- ja lepomoodi. Toisin sanoen ne osaavat levätä silloin kun ollaan vapaalla ja sitten kun on työn aika, painetaan täydellä tarmolla. Ympäriinsä hössöttävä, talon tuhoava läähättäjä ei ole jalostuskoira. Sellainen koira ei osaa keskittyä, se purkaa tarmonsa jo ennen suoritusta eikä sellaisen kanssa ole mukava elää.
2. Jalostuskoiran tulee olla lahjakas. Jos metsästyskoiran ei vähällä harjoittelulla osaa metsästysmuotonsa perusasioita, koira ei ole jalostuskoira. Jos ajokoira ei luonnostaan aja, seisoja seiso, pystykorva hauku tai noutaja nouda, peli on jalostuksen osalta menetetty.
3. Jalostuskoiran tulee olla terve. Metsästyskoiran pitää näyttää ulkoisesti siltä, että se on luotu juoksemaan. Se ei saa olla liian raskas, eikä mikään ruumiinosa saa ylikorostua. Mieluummin kuiva ja pieni, kuin iso ja tukeva. Tämän toteamiseen ei tarvita näyttelyitä. Jos koiraa täytyy jatkuvasti juoksuttaa lääkärillä infektioiden tai allergian takia, koira ei ole jalostuskoira. Lonkkien ja muiden nivelten terveyteen kiinnitän huomiota, mutta fanaattinen en aio olla. Kokemus on osoittanut, että kevytrakenteinen c-lonkkainen metsästyskoira ei koskaan kärsi lonkistaan eikä lonkkien periytyminenkään näytä olevan mitenkään yksioikoista. Luonteen tulee olla miellyttävä. Luonteessa ei saa olla mitään sellaista, mikä estää sitä toimimasta 100-prosenttisesti työssään.
4. Jalostuskoiran pitää pystyä lisääntymään luonnollisesti. Uroksen pitää kyetä astumaan normaalisti, emän synnyttämään ja hoitamaan jälkikasvunsa ongelmitta. Kyky lisääntyä luonnollisesti on rodun elinvoimaisuuden merkki.
5. Metsästys ennen kaikkea. Kun metsästyskoirille alettiin aikoinaan järjestää kokeita, syynä oli se, että haluttiin saada selville koirien jalostusominaisuuksia. Nyt, jokaisessa metsästyskoiralajissa, tämä periaate näyttää polkeutuvan yhä useammin verisen kilpailun tantereelle. Pahimmillaan voittoja tavoitellaan keinolla millä hyvänsä. Se tie ei ole minun tieni. Aion kisailla koirillani sen verran, että ne näyttävät jalostusominaisuutensa. Ajokoiranartun tulee olla hyvää valiotasoa, noutajan koulutettavissa sellaiseksi. Näyttelyt antavat niin vähän lisäarvoa käyttökoirajalostukselle, että kehissä minua tuskin jatkossakaan kovin usein näkee. Jokaisen jalostuskoiran tulee tehdä työtään niin, että sen kanssa on mukava metsästää. Jos ei itse halua pentua nartustaan, miksi tekisi siitä pentuja toisillekaan.
6. Roturisteytykset ovat tervetulleita. Monta hyvää rotua on pilattu tiukoilla rotupuhtausvaatimuksilla. Kun järki lopulta voittaa ja rotuja aletaan toden teolla risteyttää, ilmoittaudun mukaan jalostuskokeiluihin. Tällä hetkellä esimerkiksi pohjoismaisissa ajokoirissa on kymmenkunta täsmälleen samaan tarkoitukseen jalostettua vähälukuista rotua, joilla on sisäsiittoisuudesta aiheutuvia terveysongelmia. Risteyttämällä, jopa rotuja kokonaan yhdistämällä, geenipohjaa saataisiin laveammaksi ja koirista terveempiä. Suurissa maailmanlaajuisissa roduissa, kuten labradoreissa, risteytysten tarvetta ei samalla tavalla ole. Gordoninsetteriin taas voisi huolettaa käyttää samasta alkujuuresta kehittyneitä muita setterirotuja.